Miksi Norja? / Hvorfor Norge?

pexels-photo-134062.jpeg

Kun aloin miettimään ensimmäistä oikeaa postausta blogiini, ja en voinut keksiä parempaa aihetta. Blogin rakentuessa Norjaan, tänne muuttooni ja asumiseeni, koen olevani kuin velkaa kertoa heti alkuun, miksi muutin tänne ja varsinkin lähes pohjoisimpaan kolkkaan mitä löytyy.

Blogin aloituspostauksessa kirjoitin seuraavasti:

Koska osa tavaroista oli jo rajan toiselle puolelle siirretty ja mahdollinen työpaikka oli myös tiedossa, päätin ottaa elämäni yhden suurimman askeleen ja muuttaa tänne pysyvästi.

Alun perin tulin siis suorittamaan korkeakoulukoulutukseni viimeistä harjoittelua tähän samaiseen kaupunkiin kolmeksi kuukaudeksi. Harjoittelun loputtua ja ammattiin valmistuttua joulukuussa kaikki näytti niin hyvältä rajan toisella puolella, että päätin ottaa loputkin tavarani opiskelukaupunki Mikkelistä ja jäädä tänne pysyvästi.

Se, miksi valitsin juuri Pohjois-Norjan pikkukaupunki Vadsøn eli Vesisaaren viimeiseksi harjoittelupaikaksi ja sitä kautta tänne myös muutin, juurtaa juurensa kuitenkin viime vuoden kevääseen. Vuoden 2017 alku pyöri muutoksen murroksessa. Useita asioita tapahtui; menetin perheen rakkaan lemmikin, pitkä parisuhde loppui ja lähestyvä valmistuminen sekä sen jälkeinen aika stressasi.

Sekamelskan alla kuitenkin tutustuin samalla nuoreen norjalaiseen mieheen. Asia johti toiseen ja pian huomasinkin katsovani juna- ja bussilippuja Nuorgamiin, josta suuntaisin tapaamaan tätä kyseistä henkilöä hänen kotikaupunkiinsa, minnekäs muualle kuin Vesisaareen. Tarvitsin hermoloman koulun viimeisistä kursseista ja sen hetkisestä elämäntilanteesta. Ja siihen tarpeeseen pohjoinen kolkka toisessa maassa tuntui paremmalta kuin hyvältä.

Maaliskuun loppupuolella, eli suunnilleen tasan vuosi sitten, suunnitelma toteutui ja matka Mikkelistä Nuorgamin kautta Norjan puolelle alkoi. Ja millainen matka se olikin! Pohjois-Norja ja Vesisaaren alue teki minuun suuren vaikutuksen sen jylhällä kauneudellaan. Vesisaari sijaitsee Varangervuonon alueella, jossa Jäämeri jakaa alueen nimen mukaisesti vuonoksi. Vuonon eteläpuolella sijaitsee Kirkenes eli Kirkkoniemi ja pohjoispuolella Vesisaari.

Varanger

Vuonon pohjoispuolella pieniä kivisiä vaaroja nousi joka puolella ja kasvusto oli suhteellisen kitukasvuista. Pieniä pikkukyliä niiden vanhoineen kalasatamineen tuli matkalla Vesisaareen vastaan useita. Lunta oli ympäriinsä vyötäröön asti. Meren toisella puolella, vuonon eteläpuolella, kohosi taas upea ja auringon valossa väriänsä vaihtava vuorijono, joka kulki rantaa pitkin Venäjälle saakka.

Itse Vesisaari oli taas suloisen pieni kaupunki meren rannalla, jonka harmaasta kivestä tehty kirkko toimi kaupungin pilvenpiirtäjänä. Keskustan asutus oli tiheää ja talot olivat perinteisellä, skandinaavisella tyylillä rakennettuja. Talot nousivat pientä rinnettä pitkin pohjoiseen päin, ja kadunnimet antoivat heti viitettä alueen suomenkielisestä historiasta.

Vesisaaressa aikaa vietin noin viikon verran. Ja jo ennen paluumatkaa oli selvää, että takaisin oli päästävä. Toki täytyy sanoa, ettei pelkästään upeat maisemat ja kaunis luonto saaneet minua haluamaan takaisin, vaan myös edellä mainittu nuori norjalainen mies teki seurana pistämättömän vaikutuksen. Norja ja kaunis pohjoisen vuono jäi kirkkaasti mieleeni ja aloin pitämään päivittäistä yhteyttä Varangeriin. Norjankieli alkoi kiinnostamaan ja erilaisten matkapuhelimeen saatavien sovellusten kautta aloinkin siihen tutustumaan. Olin todellakin napannut rajan toiselta puolen vahvan norjakuumeen.

cof
Vadsø eli Vesisaari, 8.1.2018.

Viimeiset opintojaksot ja opinnäytetyö painoivat kuitenkin päälle Suomessa ja viimeinen pitkä harjoittelu oli vielä edessä. Ihan heti ei Norjaan pääsisi takaisin pitemmäksi aikaa. Tai näin ainakin ajattelin siihen asti, kunnes paras ystäväni tokaisi: ”Mikset suorittaisi viimeistä vaihtoasi sitten siellä Norjassa?” 

Ei aikaakaan, kun harjoittelupaikka oli hankittu Vesisaaren kunnasta ja asuinpaikka harjoittelun ajaksi oli sovittuna. Suuri tuki ja apu oli Norjan puolella, koska paikallisen henkilön avulla mahdollisia paikkoja oli helppo kirjata ylös ja niihin ottaa yhteyttä. Harjoittelu oli tarkoitus suorittaa 1.9.2018 lähtien, joten aikaa kevään lopussa vielä muille valmistuleille oli. Sanottakoon kuitenkin, että en minä Norjasta pois pysynyt noin kauaa, vaan esimerkiksi kesän alku tuli rajan takana myös vietettyä.

Se, että hankin harjoittelupaikan Norjasta, ei ollut siis pitkään mielessä ollut suunnitelma. Kuten elämässä ja sen suurissa tapahtumissa yleensä, myös tässä oli paljon sattumusta taustalla. Sattumusten kautta muodostunut norjakuume johti harjoitteluun, ja sitä kautta tykästyin alueeseen ja sen ihmisiin niin paljon, että lopulta koin haluavani jäädä tänne. Ja nyt täällä on asuttu kohta kolme kuukautta.

Tässä oli tarkempi vastaus sille, miksi muutin Norjaan ja asun juuri Vesisaaren kaupungista. Jos teille tuli mieleen kommentoitavaa tai haluatte kysyä jotain tarkemmin, älkää pelätkö jättää kommentia tämän postauksen alle! Ja jos teillä on ideoita tulevista postauksista, voi niitä myös ehdotella esimerkiksi tämän postauksen alle tai laittaa minulle viestiä ”Ota yhtettä” kohdan kautta. 🙂

Hyvää viikonalkua!

 

Kuvat: Pexels (1, 2) ja allekirjoittaneen räpsimä kuva (3). 

Mainokset

Se ensimmäinen.

Oman blogin aloittaminen on kutkuttanut jo pitkään. Muutto Suomen rajojen ulkopuolelle antoi kuitenkin viimeisen potkaisun takalistoon. Se nimittäin antoi kuin tekosyyn alkaa kirjoittamaan omasta elämästäni.

Vaikka lukijakunta muodostuukin aluksi minut tuntevista henkilöistä, koen pienen esittelyn paikallaan. Kirjoittajana toimii nyt kaksi kuukautta (virallisesti) Norjassa asunut 24-vuotias nuori mies. Todellisuudessa maassa on kuitenkin jo vietetty lähes puolivuotta, sillä tänne jo osan tavaroistani raahasin viime vuoden elokuussa. Silloin tulin suorittamaan korkeakoulututkintoni viimeistä harjoittelua tänne jäämeren rannassa sijaitsevaan pieneen kaupunkiin Vadsøøn, joka suomenkielellä tunnetaan nimeltä Vesisaari. Ammattikorkeakoulusta valmistumisen jälkeen aloin miettimään vaihtoehtoja seuraavaan siirtoon. Koska osa tavaroista oli jo rajan toiselle puolelle siirretty ja mahdollinen työpaikka oli myös tiedossa, päätin ottaa elämäni yhden suurimman askeleen ja muuttaa tänne pysyvästi.

Nyt olen noin pari kuukautta viettänyt normaalia, veroa maksavan ja töitä käyvän nuoren elämää toisessa maassa. Tai niin normaalia, kun vain vähän norjaa osaava suomalainen vain pienessä norjalaisessa kylässä voi viettää. Käyn osat viikonpäivät töissä ja vapaa-ajan vietän harrastusten, ystävien ja rakkaan avopuolisoni kanssa. Harrastuksiin kuuluu valokuvaus, pienten painojen nostelu, videopelien pelaaminen ja kohtuuton Netflixin ja muiden suoratoistopalveluiden käyttäminen. Omanlaiseksi harrastuksesi nostan myös norjankielen opiskelun, johon pyrin käyttämään kaksi tuntia jokaisena päivänä.

Elämän ollessa täynnä kommelluksia, jotka syntyvät esimerkiksi kulttuurishokeista ja kielimuurista, näin mahdollisuuteni alkaa jakamaan niitä myös teille kaikille tuleville lukijoille blogin muodossa. Kuten jo tekstin alussa mainitsinkin, paloa kirjoittamiseen on ollut pitkään ja kun nyt elämässä tuntuu sattuvan ja tapahtuvan, on tilaisuuteen tartuttava.

Blogi tulee pitämään hyvin erilaisia tekstejä, jotka kuitenkin kaikki nivoutuvat toisessa maassa asuvan henkilön elämässä kokemiksi ja ajatelluiksi asioiksi. Koen halua päästä kertomaan teille kulttuurieroista ja norjankielestä, Finnmarkin kauniista luonnosta ja historiasta, kokemuksista toiseen maahan muutosta ja yleisesti omasta elämästäni täällä. Ja koska valokuvaus on lähellä sydäntäni, uskon jokaisen tekstin ja tarinan saavan myös väriä ja eloa niiden avulla.

Haluan toivottaa teistä jokaisen tervetulleeksi seuraamaan elämääni Pohjois-Norjassa!